Toivon Vintiltä

Vierailin yhteistyöhankkeen puitteissa tutkimusretkellä Setomaalla Virossa. Setokylävyö-reitin varrella on myös mielenkiintoinen Piusan kaivos. Kaivos on jo lopettanut toimintansa, mutta vierailijat pääsevät kurkistamaan herkästi sortuvien hiekkapilareiden väliin. Tästä pääset lukemaan tarkemmin Piusan luolien vierailukeskuksesta. Luolasto on todella vaikuttava lepakkoineen! En haluaisi eksyä tänne! Vierailukeskuksessa järjestetään työpajoja. Tutustuin hiekkakorttien valmistukseen. Aivan äärettömän kiva tekniikka. Olin niin innoissani, että aloituskuva jäi ottamatta! Korttipohjalle liimataan kaksipuoleinen teippi, joka siis määrää valmiin kuvan koon. Teipin päällimmäiseksi jäävään suojapaperiin leikataan kuvioita askartelu- tai mattoveitsellä. Varo, ettet leikkaa läpi korttipohjasta! Leikattu neliö, viiva, aalto, silmä tai tassu irrotetaan ja alta paljastuu liimapinta, johon hangataan Piusalle ominaista todella hienojakoista hiekkaa. Kuvio tai värialue kerrallaan teipin su...

Ystävä poikansa kanssa poikkesi kylään. Yhdessä aloitettiin pääsiäinen  Mikkolan Tilan  karitsoita ihailemalla ja kuuntelemalla vaativaa määkimistä. Ei ne lammasemotkaan näemmä jaksa jatkuvaa määkimistä. Aika kovasti emo töytäisi karitsaa aitausta vasten, kun hermo petti. Karitsa oli hetken hiljaa ja jatkoi tärkeänä kovaäänistä tarinaansa. Mikkolan Tilan pakastimesta lähti mukaan pala maksaa. Pidän lampaanmaksan miedosta mausta ja sopivasti paistettuna tai grillattuna ei muistuta kouluajoilta tuttua purukumia.  Tyttäreni pitää huolen, että kaikkia pääsiäistraditioita muistetaan kokeilla. Aamut voi aloittaa munan maalaamisella. Isän kanssa idätetty pääsiäisheinä on tänä vuonna kvinoaa, tattaria ja pellavaa. Pääsiäisen sää on ollut Hyvin vaihteleva. Minä odotan jo lämpöä ja porraskahveja. Mutta lunta tupsahtaa lähes päivittäin!  Toivottavasti tässä kuitenkin keulitaan kohti kesää! -Hannele

Olen huhtikuun muutamat päivät seurannut lehtikasan alta paljastunutta yllätystä. Ensin melkein pääsi ällötyksen sana, kun luulin jonkin matolonkeron osuneen haravan piikkiin. Onneksi maltoin mieleni ja odotin seuraavaan päivään. Diagnoosi varmistui: lumottu tulppaani. Värittömät ja hontelot tulppaanin varret saivat nopeasti väriä (ympyröity punaisella!). Ryhtiä on löytynyt viikon odottamisen jälkeen. Tänään satoi pari senttiä lunta, joka onneksi suli muutamassa tunnissa pois. Tulppaani tai taitaa niitä olla kolme selvisivät valkoisesta sateesta. Mielenkiinnolla odotan, kun jaksavat (toivottavasti) paljastaa kukintonsa! Todella keikkuen tulee tämä kevät! -Hannele

Tänä keväänä tarjosin yhden aamupäivän käsityöksi "siistiä märkähuovutusta" tyttäreni päiväkotiin. Minusta on ollut kiva vuosien mittaan jakaa osaamistani lasteni päiväkotiin, kun tiedän heidän budjetit ja lisäkäsien tarpeen käsitöissä. Minä saan hyvän mielen ja innokkaat oppilaat. Lapset saavat kokeilla kenties jotain, mitä eivät ole koskaan tienneet olemassa olevan tai eivät ole päässeet tutustumaan tekniikkaan. Tänään menin tyttäreni kanssa yhtä aikaa päiväkotiin ja kokeilimme pienryhmissä villan huopumista. Jokainen lapsi valitsi mieleisensä villat ja asetteli ne maisemiksi, elefantin torahampaaksi, ruohomatoksi tai vaikka palloiksi. Sen jälkeen pussitetun villan päällä luisteltiin ja pumpattiin vettä pussin sisällä. Sitkeä työ palkittiin palasena kaunista villakangasta! (Siistiin märkähuovutukseen löydät tarkemman ohjeistuksen  TÄÄLTÄ. ) Vielä on arvoitus, mitä huopatilkuista tulee. Kenties äitienpäiväkortin koristus, taidepläjäys kehyksiin, toimintapohja...

Meillä maaliskuu on sukusynttärikuukausi. Vintillä käy paljon synttärisankareita kavereineen. Usein maaliskuu on myös työntäyteinen käsityökurssien suhteen. Kenties näistä päällekkäisyyksistä johtuen kuopuksen luovuus on puhjennut kukkaan! Lisää kollaaseja Pienen Linnun blogista! Kohti heleää huhtikuuta! -Hannele