Toivon Vintiltä

Nyt eletään aikaa, kun tavoitellaan täydellistä vartaloa, unelmatyötä, laatuaikaa lasten kanssa, konmaritettua kotia, vuorovaikutteista parisuhdetta ja antoisaa vapaa-aikaa ymmärtävien ystävien kanssa. Entäs jos ei ihan tuohon pysty? Samaan settiin kuuluu lausahdus askel / pala / päivä kerrallaan kohti unelmaa. Tässä yksi palanen täydellisestä arjesta. Kännykkä on kaikessa mukana, joten on kiva kun soittoääni on juuri sitä mitä haluat kuulla. Herätysäänelläkin on merkitystä! Nämä ohjeet toimivat mulla: android ja LG. Lataa puhelimessasi youTubesta biisi, jonka haluat. Valitse jakonuoli näytön yläreunasta ja valitse kopioi linkki (työpöydälle). Siirry m.lataayoutube.com -sivulle. Lataa video. Laaduksi normaali ja muodoksi MP3 (pelkkä ääni). Sen jälkeen paina lataa.  Tiedosto siirtyy puhelimeesi.  Mene puhelimesi asetuksiin ja valitse 'ääni&ilmoitus' tai mistä puhelimestasi löytyykin soittoäänet. Sieltä soittoääni. Mulla löytyyy LG:ssä soit...

Ystävä poikansa kanssa poikkesi kylään. Yhdessä aloitettiin pääsiäinen  Mikkolan Tilan  karitsoita ihailemalla ja kuuntelemalla vaativaa määkimistä. Ei ne lammasemotkaan näemmä jaksa jatkuvaa määkimistä. Aika kovasti emo töytäisi karitsaa aitausta vasten, kun hermo petti. Karitsa oli hetken hiljaa ja jatkoi tärkeänä kovaäänistä tarinaansa. Mikkolan Tilan pakastimesta lähti mukaan pala maksaa. Pidän lampaanmaksan miedosta mausta ja sopivasti paistettuna tai grillattuna ei muistuta kouluajoilta tuttua purukumia.  Tyttäreni pitää huolen, että kaikkia pääsiäistraditioita muistetaan kokeilla. Aamut voi aloittaa munan maalaamisella. Isän kanssa idätetty pääsiäisheinä on tänä vuonna kvinoaa, tattaria ja pellavaa. Pääsiäisen sää on ollut Hyvin vaihteleva. Minä odotan jo lämpöä ja porraskahveja. Mutta lunta tupsahtaa lähes päivittäin!  Toivottavasti tässä kuitenkin keulitaan kohti kesää! -Hannele

Olen huhtikuun muutamat päivät seurannut lehtikasan alta paljastunutta yllätystä. Ensin melkein pääsi ällötyksen sana, kun luulin jonkin matolonkeron osuneen haravan piikkiin. Onneksi maltoin mieleni ja odotin seuraavaan päivään. Diagnoosi varmistui: lumottu tulppaani. Värittömät ja hontelot tulppaanin varret saivat nopeasti väriä (ympyröity punaisella!). Ryhtiä on löytynyt viikon odottamisen jälkeen. Tänään satoi pari senttiä lunta, joka onneksi suli muutamassa tunnissa pois. Tulppaani tai taitaa niitä olla kolme selvisivät valkoisesta sateesta. Mielenkiinnolla odotan, kun jaksavat (toivottavasti) paljastaa kukintonsa! Todella keikkuen tulee tämä kevät! -Hannele

Meillä maaliskuu on sukusynttärikuukausi. Vintillä käy paljon synttärisankareita kavereineen. Usein maaliskuu on myös työntäyteinen käsityökurssien suhteen. Kenties näistä päällekkäisyyksistä johtuen kuopuksen luovuus on puhjennut kukkaan! Lisää kollaaseja Pienen Linnun blogista! Kohti heleää huhtikuuta! -Hannele

Pihahommissa mielipiteet jakaantuvat kahteen koulukuntaan: lehdet joko leikataan tai ollaan leikkaamatta syksyllä. No minä edustan kevään leikkaajaa. Kuvittelen lehtien suojaavan kukkapenkkejä vähälumisina talvina ja uskon kasvin käyttävän kaiken vihreyden hyödykseen. Kurjenmiekkani on melkoinen pöheikkö vihreänäkin, mutta vielä on jakaminen jäänyt. Kasvin lehdet säilyvät talven yli erinomaisen sitkeinä ja taipuisina. Ainoastaan kukkavarret napsahtelevat poikki. Nuukailijana en heti heittänyt varsia kompostoitumaan vaan kiepautin koriin. No siitähän syntyi ilmiselvä kranssi! Kranssiainekset valmiina! Kurjenmiekan lehdet ovat saaneet levätä talven. Leikkasin nipuittain lehdet talteen. Alta paljastui innokkaat nuoret vihreät. Avuksi rautalankaa. Nostin sankosta kämmeneen mahtuvan nipun ja muotoilin pyöreäksi. Pyöritin muutamalla rautalangalla kranssin kiinni. Vielä jäi alku seuraavaan kranssiin! Siinä se odottaa hajuhernettä kiipeilemään y...

Huhtikuussa tuli tuskailtua säätä ja jopa jäätä. Onneksi kuukauden viimeiset päivät paljastivat totuuden tulevasta! Intouduin kylvämään sisälle, kun en tarennut ulkona. Odotin keltavuokkojen avautumista. Odotan vieläkin. Keitin vanhat vihreät teet jalkakylvyksi Madam B.C.:n innoittamana. Osallistuin korttihaasteeseen vappukukkahengessä. Satuilin tyttärelle vappunaamiaisiin kissanaaman. Onneksi tajusin vapunaattona meren rannalla, että jälleen kaikki on hyvin, kun aurinko lämmittää! Lisää huhtikuisia kollaaseja näet Pienen Linnun haasteesta . Kesää kohti mennään! -Hannele

Aurinko paistaa likaistenkin ikkunoiden läpi ja todistaa kevään voittaneen tämän taistelun! En ole aloittanut ulkona perinteisiä kevättouhujani, kun on ollut niin kylmä. Ja meillä tuulee aina. Siitäköhän johtuu, että olen viritellyt sisälle seurattavaa? Kokeilin tomaatin viipaleista idättämistä ja se toimi! Krassin siemeniä olen piilottanut itselleni ja anopille (äitienpäiväksi). Kaiken kylvämisen sivussa myös sima onnistui tänä vuonna ensiyrittämällä! Sammakonkutua jalkapallokentän laidalla! Tomaattiviipaleesta idätetty! Toisesta viipaleesta iti siemenet varmaan 100 %:sti. Kaikki ei itänyt. Vanhat samettikukan siemenet olivat menettäneet itävyytensä... Teen siman aina perittyyn vanhaan kattilaan äitini ohjeen mukaan! Maistiaiset... Ei kun piknikille toppatakissa! Hyvää Vappua! -Hannele

Viikon viimeiset päivät kääntyivät kylmiksi ja lumisiksi. Itse hommasin järkyttävän vatsataudin. Saman taudin sai kaksi muuta perheenjäsentä. Hyvä puoli tietysti on, ettei tauti käynyt läpi niitä kahta jäljelle jäänyttä. Ainakaan vielä. Olo alkaa kohentua, mutta sää ei. Aurinko pilkahtelee ja sade sulattaa rakeet pois. Lauantaina lähetin pojat pyöräillen tuhlaamaan energiaansa jalkapallokentälle ja katsomaan kaveriensa turnausta. Sääliksi kävi parin tunnin päästä, kun tiet olivat loskan peitossa. Hain märät mutta onnelliset pyöräilijät kotiin suihkuun. Olin antanut pojille iltapäiväsämpylärahaa mukaan. Heillä oli tuomisinaan täydet vatsat ja arpajaispalkintoja. Ja alla olevasta mukista tykkäsin kyllä erityisesti! Josko joskus oikea Pony eteiseen. Ennen vatsatautia ehdin osallistumaan alkusammutuskurssille. Jokainen kävi vuorollaan harjoittelemassa sammutuspeitteen ja sammuttimen kanssa. Valkosipuli ei paljon rakeista piittaa. Eipä ruohosipulikaan! ...

Viime viikolla meitä helli lämpö ja nyt sade. Kosteus ei tunnu luissa hyvältä, mutta maanviljelijä-mieheni on tyytyväinen vesisateesta juuri typetetylle pellolle. Maa puskee kevätuskollisesti väriä harmaampaankin päivään. Vesi näyttää kauniilta lehdillä ja heijastaa taivaallisia näkymiä. Usko pois, vesi tekee hyvää. Lisää vettä löytyy Pienen Linnun haasteesta . Mosaic Monday´s shot will be named The Hydrating Spring! -Hannele