Siirry pääsisältöön

Yksi aamu keittiössäni

Meillä on silloin tällöin aamuja, kun jääkaappi ei tarjoa koululaisille mitään syötävää. (Huom. 'mitään syötävää' pitää lausua naukuen) Lähikauppaan on automatka ja edellisestä kauppareissusta on kulunut muutama päivä.

Kaurapuuro ei ole toivottu vastaus kyseisinä aamuina. Onneksi tähän tiistaiaamuun löytyi avaamaton päiväyksensä ylittänyt turkkilainen jugurtti, yhden reissun liikaa kokenut banaani, syksyn mustikoista tehdyn keiton jämät ja pakastimesta vattuja. Sitten sauvasekoittimella tasaiseksi ja lasiin juotavaksi.


Leipäpuolen olin onneksi osannut hoitaa jo edellisenä iltana. Ajastin leipäkoneen pitkästä aikaa niin, että herätessä on lämmin leipä odottamassa. Tuore leipä on niin harvinaista herkkua meillä aamuisin, että kuvamateriaalia ei löytynyt.


Olen saanut leipäkoneen mummoltani vuosia sitten. Tykkään kapistuksesta! Liian harvoin tulee käytettyä. Ja harvoin kun käyttää pitää melkein pitäytyä yhdessä ja hyväksi havaitussa reseptissä. Kokeilut ovat tuottaneet syötäviä, mutta puolet pienempiä leipiä onnistuneeseen verrattuna.

Otin osaa Pienen Linnun haasteeseen. Käy katsomassa toistenkin keittiöitä!

Mikä aamupala pelastaa teillä ei mitään syötävää -lähdöt?

-Hannele


Kommentit

  1. Meidän pelastus on pakastetut mustikat ja puuro. Kahvi tai teetä! Leipäkone on varmasti näppärä kapine.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin henkilökohtaisesti puuro ja kahvi pelastavat aamun kun aamun!

      Poista
  2. Leipäkone vaikuttaa kätevältä. Sopisi minulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummo ja pappa käyttivät yhden leipäkoneen loppuun ja tämä minun on heidän toinen koneensa. He tekivät joka toinen päivä uuden leivän ja lastenlasten käydessä joka päivä!

      Poista
  3. Meillä `ei mitään syötävää` narina tarkoittaa, että murot on loppu. Ja loppu saavat ollakin, ostan nykyään enää korkeintaan kerran kuussa, kun ihan sama miten paljon niitä ostaisi, olisivat silti aina loppu. Onneksi on leivänpaahdin, sitä kautta vähän vanhentuneempikin ruisleipä muuttuu lämpimäksi aamunpelastukseksi.

    VastaaPoista
  4. Puuro on aina pelastus mikron avulla. Puuroon saa vaihtelua marjoilla ja hilloilla ja erilaisilal hiutaleilla. Puuro ei aina pienille kelpaa, mutta jos ei muuta ole, sekin maistuu hyvin - turhan narinan saa jättää, kun voi valita milalista puuroa haluaa.

    VastaaPoista
  5. Voi kun olisi kiva herätä tuoreen leivän tuoksuun :)

    VastaaPoista
  6. Leipäkone kuulostaa näppärältä! Varmasti ihana syödä tuoretta, lämmintä leipää aamulla! :)

    VastaaPoista
  7. Harmittaa etten saa tehtyä siitä säännöllistä luksusta. :/

    VastaaPoista
  8. Näinkin se menee. Oma aamu voi alkaa kaurapuurolla, usein luumujogurtilla ja aina muroja kaapissa, kahvi ja leipäkin käy.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos käynnistäsi!
Onnea oloon!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Siistiä märkähuovutusta

Märkähuovutus jää usein aloittamatta sen hankaluuden vuoksi; milloin liian märkää, milloin liian aikaa vievää, milloin liian saippuaista, milloin liian haisevaa, milloin ei ole tarpeeksi tilaa ja niin edelleen. Tässä on nyt teille tapa, jolla saatte huovutettua kivuttomasti nurkkiin pyörimään jääneet villat. Tämä onnistuu lastenkin kanssa ja melkeinpä vaikka olohuoneen pöydällä. Tämä tyyli sopii myös heille, jotka eivät voi paljain käsin huovuttaa. Minigrip-pussi (½ litraa), saippuaa, kerroksittain aseteltuja villoja pussin kokoinen pala. Villat tasaisesti pussiin. Lämmintä saippuavettä noin ½ dl villojen  päälle pussiin. Pussin suu tiukasti  kiinni. Katso, ettei ilmaa jäisi pussiin. Painele pussin päältä voimakkaasti. Pussia saa rullata eri suuntiin. Pussia saa rustistella, kun tuntuu, että villat ovat kiinnittyneet levyksi. Painele, rullaa ja rutistele pussia niin, että villa kutistuu. Niin kauan, että villa on kutistunut noin kolmasosan se

Värin valinta

Vanha talo ja ainainen remontti. Toisille ihanuus ja toisille rasite. Mulle toisinaan rasite. Mutta nyt on niin iso muutos tulossa, että tämä on melkein ihanaa. Toivon Tilan päärakennus saa uuden ryhdikkään värityksen. Vuonna 1984 rakennettu pitkä ja kapea talo on ollut alusta asti keltainen. Hiukan on sävy auringon polttamana tai maalauksen yhteydessä muuttunut. Reunalaudat ja ikkunapuitteet olivat alunperin valkoiset, seuraavaksi lempeän vihreät ja seuraavaksi ne tulevat olemaan tummanharmaat. Harmaat! Meille, joille harmaa ei todellakaan ole se trendikkäin väri. Sokkelikin sai tummanharmaan Yki Rouhepinnoitteen. Seinän väri tulee vielä keltaisesta hiukan muuttumaan, mutta siitä sitten keväämmällä. Vanhaa väritystä Uutta väritystä auringossa... ...ja varjossa. Tumma sokkeli "pitää" talon ryhdikkäänä.  Värien valinta on mukavaa ja vaikeaa. Minä käytin apuna Tikkurilan Kaunis Talo-värilastuohjelmaa  sekä Color Up-ohjelmaa . Ohjelmat vaativat hiukan klikk

Kotitekoista maalaamista

Tein testejä etikalla ja teräsvillalla värjäämisestä. Netissä kiertävät ohjeet neuvovat käyttämään nimenomaan omenaviinietikkaa. Otin riskin ja käytin tavallista etikkaa pohjana. Testiliuskat on tehty parin vuorokauden ikäisellä seoksella. Eka levitys on ollut yhden vrk:n jälkeen seoksen valmistamisesta ja toinen levityskerta sitten kahden vuorokauden jälkeen. Tässä on vasemmalta oikealle: etikka + teräsvilla, e tikka + teräsvilla + mustatee ja  etikka + teräsvilla + kahvi. Värjäystä odottava pärekori. Valitsin kahvilla maustetun seoksen maaliksi. Ja tämä seos oli ehtinyt muhia jo viikon ajan. Tasainen sutiminen ei ollutkaan ihan helppoa. "Maali" oli kovin vetistä. Tässä lopputulos! Mielestäni onnistunut värjäys.